Itsetasaava laasti on uudentyyppinen rakennuslaastimateriaali, jota on edistetty voimakkaasti viime vuosina. Käyttämällä RDP:tä itsetasoittuvassa laastissa voidaan tehokkaasti ratkaista joitakin vaikeasti ratkaistavia ongelmia, kuten lattian halkeamia.
Rakennusprosessin aikana lietteen omapainoon ja itsetasaukseen perustuen se muodostaa jähmettymisen jälkeen sileän, lujan, kulutusta kestävän, taloudellisen ja käytännöllisen pohjakerroksen. Itsetasoittuvan laastin etuina ovat hyvä juoksevuus, helppo rakentaminen, nopea tasoitusnopeus, ajansäästö, ohut tasoitekerroksen paksuus, korkea maanpinnan tasaisuus, korkea puristuslujuus jne., mikä ratkaisee tehokkaasti perinteisten maa-ainesten huonon tasaisuuden hionnan. Joitakin ongelmia ei kuitenkaan ole ratkaistu tehokkaasti, kuten lattian halkeamia ja huonoa joustavuutta. Ottaen WACKER-jauhe Esimerkkinä analysoimme RDP:n vaikutus ulkoseinien eristysjärjestelmiin ja itsetasaava.
1. WACKER-polymeerijauheen annostuksen vaikutus juoksevuuteen ja 20min juoksevuuteen.
Itsetasoittuva RDP voitelee yleensä laastin rakentamisen, suojaa kolloidin vesiaffiniteettia, kun se on dispergoitu, ja viskositeetti lisää rakennuslaastin koheesiota, mikä parantaa työstettävyyttä. Kuivajauhelaasti sekoitetaan eri osuuksiin dispergoituvaa polymeerijauhetta, ja sen juoksevuus ja juoksevuuden säilyminen testataan, kuten kuvassa 1 on esitetty.
Kuva 1 WACKER-polymeerijauheen eri annosten vaikutus juoksevuuteen.
Dispergoituvan polymeerijauheen vaikutus laastin juoksevuuteen muuttuu sen sisällön lisääntyessä. Kun RDP:n sekoitusmäärä itsetasauksessa on 2%, itsetasaavan laastin juoksevuus on 155 mm; juoksevuus on erinomainen, pinnalla ei esiinny verenvuotoa ja pinnan kunto tasoituksen jälkeen on hyvä. Kun kumijauhepitoisuus saavuttaa 3% ~ 4%, juoksevuus laskee ja 20 minuutin pito vähenee. Kun kumijauhepitoisuus on 3%~4%, juoksevuus laskee, ja 20 minuutin pitoajat pienenevät.
2. WACKER-polymeerijauheen eri pitoisuuksien vaikutus sidoslujuuteen.
Itsetasoittuvan laastin rakentamisessa itsetasoittuva kerros on toinen lisäkerros. Rakennuspaksuus on suhteellisen ohut, ja kovettumista ei tapahdu tai kovettumisaika on hyvin lyhyt. Kokeiden avulla voidaan havaita, että lisäämällä tietty määrä RDP:tä itsetasoittuvaan laastiin voidaan saavuttaa pitkäaikainen ja luotettava sidoslujuus, ja itsetasoittuvan laastin sidoslujuus kasvaa merkittävästi itsetasoittuvan laastin RDP:n määrän kasvaessa (ks. kuva 2). Lisäksi liimauslujuuden pettäminen tapahtui pikemminkin polystyreenilevyn sisällä kuin rajapinnassa, mikä osoittaa, että liimauslujuus oli hyvä.
Kuva 2 WACKER-polymeerijauheen eri pitoisuuksien vaikutus sidoslujuuteen.
3. Uudelleen dispergoituvan polymeerijauheen vaikutus taivutus- ja puristuslujuuteen.
Taulukossa 3 on esitetty dispersoituvan polymeerijauheen määrän vaikutus sementtipohjaisen laastin taivutus- ja puristuslujuuteen vakioiduissa koeolosuhteissa. Kuten taulukosta 3 käy ilmi, puristussuhde (puristuslujuus/taipumalujuus) pienenee vähitellen dispersiopolymeerijauheen määrän kasvaessa. Tämä osoittaa, että itsetasoittuvan lattiamateriaalin hauraus vähenee vähitellen RDP:n lisääntyessä itsetasoittumisessa, mikä pienentää kimmokerrointa ja parantaa sen halkeilunkestävyyttä, mikä heijastaa laastin joustavuuden paranemista.
Taulukko 3 Dispergoituvan polymeerijauheen vaikutus taivutus- ja puristuslujuuteen.
4. WACKER-polymeerijauheen vaikutus kulutuskestävyyteen.
Sen kulutuskestävyyden testaamiseksi käytettiin itsetasoittuvaa laastia, joka oli valmistettu eri pitoisuuksilla dispergoituvaa polymeerijauhetta. Koe osoittaa, että RDP:n sisällyttäminen itsetasoittuvaan laastiin voi parantaa merkittävästi kulutuskestävyyttä. Annostuksen kasvaessa laastin kulutuskestävyys kasvaa ja kulutuskestävyysarvo pienenee, mikä osoittaa, että RDP: n lisääminen itsetasoittuvaan laastiin parantaa sementin kulutuskestävyyttä, kun taas sen kalvonmuodostusominaisuudet sementin itsetasoittumisessa ovat myös erinomaisia, mikä varmistaa sen kattavan täytäntöönpanon. Käyttämällä RDP:tä itsetasaavassa laastissa voidaan parantaa itsetasaavan laastin juoksevuutta lisäämällä ripoteltua polymeerijauhetta, lisätä laastin kulutuskestävyyttä kovettumisen jälkeen ja vähentää halkeilun mahdollisuutta.
5. Päätelmät
1. RDP:n käyttö itsetasaavassa laastissa voi parantaa merkittävästi sen suorituskykyä, lisätä sen taivutus- ja puristuslujuutta ja parantaa tartuntaa alustan pintaan.
2. Polymeerijauheella on ainutlaatuiset edut pienestä annostuksesta, hyvästä pehmittävästä vaikutuksesta, hyvästä vahvistusvaikutuksesta ja lisääntyneestä kulutuskestävyydestä, mikä auttaa ratkaisemaan itsetasoittuvan laastin valmistuksen tekniset ongelmat.
Jätä vastaus